Teinpä siis tän blogin nyt ihan sitä varten et saan valittaa... Valittaa siitä miten perseestä kaikki välillä on tai siitä miten hyvin välillä menee. Aina löytyy valittamisen kohteita jos vaa jaksaa etsiä.
Voisin tähän alkuun nyt valittaa siitä miten perseestä on se, että mun kihlattu lähti armeijaan. Terve sielläpä olet sitte. Opitpahan (toivottavasti) jotain siellä sit? Miinus puoliahan tässä taas riittää enemmä ku plus puolia. Ainaki siltä tässä täl hetkellä tuntuu.
Onneks ensimmäinen loma on nyt sitte ens viikon perjantaina! Kaks viikko on jo aika pitkä aika olla yksin, ku on tottunu siihe, et toine pyörii jalois. Nöpökin (meijän koira) on ollu aika surullinen ku "iskä" on ollu poissa... Seki surettaa. Pitää vaa jaksaa. Saan ainaki keskityttyy opintoihin paremmin nyt. Tai ainaki nii mie luulen?
Toivotaan parasta. Varaudutaan pahimpaan.. Vai miten se meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti