keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Päivä kerrallaan...

Ahidstaa, ahdistaa ja ahdistaa... Onneks poikaystävä (J) tulee huomenna... En jaksais enää yhtää enempää. Haluisin vaa nukkuu, mut jos meen nyt nukkuu, ni sit en saa yöllä unta. Haluun vaa et tulis kesäloma ja sais vastaukset kaikkii mun kysymyksiin. 
Mikä mulla on? En jaksa tällsta. Tuntuu et mie eläisin ainoostaa  vaa sillo, ku J tulee. Sitte aika jollon se ei oo täällä, ni mie vaa yritän nukkuu mahollisimman paljon ja kuluttaa aikaani kattomalla sarjoja, et aika kuluis mahdollisimman nopeesti. 


Oli just puhetta kavereiden kanssa läheisriippuvuudesta. Taitaa meitsilläki sellasta olla ja aika lailla. Saa sitte miettii onko se hyvästä vai pahasta? Hyvästä nyt en tiedä. On outo olo ja haluisin nytki vaa mennä tonne sänkyy. Koska ahdistaa. Ahdistaa nii pirusti. Et en tiiä taas mitä teen. Paras kaveriki muutti n. 20km päähän, et ei sinne iha joka päivä mennä. Toinen paras kaveri sitte asuu tos alle 200m pääs, mut sillä nyt on omat menonsa ja pyörityksensä, ni en viitti sitte häiritä. Kolmas paras kaveri on intissä ja neljäs sivarissa, siinä se sitte oliki. Tää on vaa hirvee yksinäistä ja inhottavaa välillä. Välillä menee ihan hyvin ja sitte menee ihan huonosti. Mitä hittoo mie oikee teen? Tylsää ja ahidistaa. Haluisin mennä kyläilee kavereillekki, ni menis aika nopeemmin, mut kuten sanoin on niitä tossa aika vähänlaisesti. :/ 


Noh ehkä tää tästä taas asettuu aikanaan.Pitää vaa ahistella tää ahistus pois ni eiköhä se siitä sitte... Kunnes tulee taas seuraava ahistuksen aihe. Samaan aikaa helvetinmoinen ikävä ei oo kiva yhistelmä.
Jos totta puhutaan en välillä ees oikee jaksais tätä paskaa. Vois vaa luovuttaa? Siin ois ainaki jonkinlainen vastaus tähä kaikkee.....


Mulla on oikeestaa ikävä vähä kaikkia. Parhaita kavereita ja sitä yhessä oloo ja tietysti poikaystävää. Huoh... Sattuu vaa pikkase taas tää... Mikä minuu vaivaa? En oo enne ollu tällanen, et kaipaamalla kaipaisin ystävää tai jotain, mut nyt näköjää sitte. Kiva se on ku kaverit ei oo tottunu siihe et olisin sellanen, ni ei ne oikee tajuukkaa sitte. Päivä kerrallaa, niiku iskä sanoo. Päivä kerrallaan, jos jaksaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti